KOLME VIIKKOA

Eli siis oon nyt viettänyt kolme viikkoa täällä Irlannissa, ja kaikki menee mulla tosi hyvin. Haluun ekaks pyytää anteeks sitä etten oo juurikaan postaillu - mulla on täällä tosi huono netti ja oon muutenkin yrittäny keskittyy vähän muihinkin juttuihin ja ylipäätään sopeutumiseen. Tässä postauksessa haluisinkin kertoa esimerkiksi mun lähtöpäivästä ja vähän mitä oon ehtiny jo tekemään.

Mun lähtöpäivä oli tosi vaikee, lähtöä edeltävä yö oli tosi vaikee ja matkustin alle kolmen tunnin yöunilla. En ees osannu ajatella miten kaoottinen se päivä vois olla. Lähtiessä kotoa mun laukuissa oli ylipainoa ja jouduttiin lentokentällä niitä purkamaan. Mun pari hyvää kaveria tuli sanomaan mulle heipat kentällä, ja kaikkien hyvästely oli tosi vaikeeta. Mun lennot meni kuitenkin hyvin, matkustin kahden muun Irlantiin menevän kanssa ja oli kyllä tosi helpottavaa kun oli joku joka oli samassa tilanteessa ja kävi samaa läpi, koska se lähtöpäivä tosiaan ei ollu yks mun elämän parhaimmista päivistä.

Kun kuitenkin pääsin perheeseen silloin 26.8, mun olo alkoi jo vähän parantumaan. Lentokentällä vastassa mua oli mun host-äiti ja veli, ja host-isän (ja niiden koiran Dexterin) tapasin sitten kun saavuttiin kotiin. Kaikki oli heti aluksi tosi mukavia mulle ja teki mun olon kotosaksi, piti huolen että ymmärrän kaiken ja oon kyllä tosi onnekas mitä perheeseen tulee :D

Tykkään tästä alueesta missä asun ja täällä asuu kans tosi paljon mun hostien sukulaisia jotka tuleekin aina välillä käymään täällä teellä. Täällä juodaan muuten ihan tosi paljon teetä! Saatan juoda 7 kuppia päivässä ja ei edes tunnu missään :D

Oon kanssa saanut jo kavereita täältä, esimerkiksi yksi italialainen joka asuu tässä ihan lähellä mun host-isän veljen ja hänen perheensä luona. Lisäksi koulussa oon tutustunu muihin vaihtareihin, ja EIL-tapaamisessa vielä muissa kouluissa oleviin vaihtareihin. Ja sit oon jutellut myös muutamalle paikalliselle.

Koulusta sen verran, että se alkoi mulla 1.9 ja että se ei ole niinkään vaikeaa, mutta tosi aikaa vievää. Bilsan läksyihin saattaa hyvin hurahtaa yli tunti, koska saadaan niin paljon läksyä ja kaikki on englanniksi. Opiskelen siis koulussa pakollisina englantia, matikkaa, ussaa ja ranskaa ja sit valinnaisina bilsaa, hissaa ja kuvista. Mun suosikkiaine on historia, ja me käydään tällä hetkellä läpi Euroopan historiaa mm. 1ww ja 2ww ajoilta. Bilsa on kaikkein vaikeinta, koska siinä on niin paljon sanoja joita en tiedä edes suomeksi, mutta tykkään siitä silti tosi paljon :D Meillä on koulussa tosiaan koulupuvut ja niihinkin oon ruvennut jo tottumaan. Meillä on kanssa tulossa koulumusikaali, joka on tänä vuonna Oliver! Kerron koulusta varmaan erillisessä postauksessa sitten kun oon ollut siellä vähän kauemman aikaa.

Mun perus päivät täällä on aika kiireisiä. Bussi kouluun lähtee kasilta ja koulu loppuu 15:20 tai 16:00, mutta kotona oon vasta puol viisi/viideltä. Sitten meen yleensä Dexterin kanssa käymään sellasella 3.5km lenkillä ja sitten syön, teen läksyt ja menen nukkumaan :D Väsyn täällä paljon nopeammin ja nukahan aikasemmin.

Käytiin eilen Galway cityssä vaihtariporukalla, ja se on kyllä tosi kiva kaupunki! Meen varmaan käymään siellä useamman kerran tänä vuonna, koska se on tosiaan tossa ihan lähellä eikä liputkaan maksa paljoa. Galwaystakin saatan tehä postauksen sitten kun saan kuvia siirrettyä enemmän koneelle.

Kaikin puolin mulla on siis mennyt hyvin, eikä sellaista koti-ikäväpuuskaa ole vielä tullut sen lähtöpäivän jälkeen. Mun perhe on tosi ihana täällä (ja Suomessakin) ja ne tukee mua kyllä jos ongelmia tulee, joten hyvin varmaan tulee menemään jatkossakin.

Nähdään seuraavassa postauksessa, toivottavasti tykkäsitte!

HUOMENNA

Huomenna on siis mun lähtöpäivä. Kello on nyt 23.35, ja mun pitäis herätä reilu kolmen tunnin päästä. Olo on aika epärealistinen - ei tunnu, että oon lähössä mutta on sitä ensimmäiset itkutkin jo ehditty itkeä.  Toisaalta mulla on sellanen olo etten halua lähteä, etten halua jättää mun perhettä ja kavereita ja kissoja ja rottia ja läheisiä mutta tiiän että katuisin jos en lähtisi. Oon myös tosi innoissani vaikka mua tietenkin pelottaa.

Huomenna mun lento lähtee siis Helsinki-Vantaan lentokentältä kello 08:00, ja mulla on välilasku Lontoossa, jossa vietän kahden muun suomalaisen kanssa noin viisi tuntia. Irlannissa oon kello kolmelta paikallista aikaa. Toiki valvominen hirvittää jo niin voin vaan kuvitella millasta on niillä vaihtareilla jotka menee monenkin aikavyöhykkeen päähän :D

Tää oli kuitenkin vaan tämmönen nopee fiilispostaus, seuraavan kerran päivittelenkin sitten Irlannissa!

EXPECTATIONS

Lähtöön on 17 päivää ja suurimmalla osalla mun kavereista alkaa tänään koulut. Ajetaan tänään mökiltä kotiin ja ens viikonloppu on mun tokavika kokonainen viikonloppu Suomessa.

Käytiin eilen tosiaan Powerparkissa ja siellä onnistuin rikkomaan mun puhelimen, kun pudotin sen veteen :D Nyt pitää sitten jonkun aikaa odotella, ennenku saadaan hankittua uusi. Nyt oon sen ajan, mitä olisin istunut kännykällä, tehnyt muita juttuja mikä on ehkä ihan hyväkin. Mun jalkakin on paremmassa kunnossa ja pystyn kävelemään sillä ihan hyvin, kunhan en juoksemaan ala.

Mutta nyt tämän postauksen ideaan. Ajattelin siis kirjottaa tähän odotuksia, mitä mulla on Irlannista, vaihto-oppilaana olemisesta, lähdöstä ja mun elämästä siellä. Tiedän, että odotusten luominen on huono juttu, koska suurin osa asioista ei mene niiden mukaan, mutta suuntaan sinne kuitenkin avoimin mielin ja parin kuukauden päästä kirjottelen sitten, miten hyvin mun arvelut meni oikein.

- Lähtö on tosi vaikea, mutta oon samaan aikaan innoissani. Koneen vaihto sujuu Heathrowlla hyvin, vaikka jännittäisinkin sitä paljon.
- Tuun hyvin toimeen mun perheen kanssa, vaikka alku olisikin ollut aika kiusallinen.
- Vietän ulkona paljon enemmän aikaa, ja muutenkin olen aktiivisempi vapaa-ajalla.
- Englanti alkaa jo sujumaan, ja saan ihan hyvin selvää irlantilaisten aksentista ja paikallisesta murteesta.
- Koulu sujuu ihan hyvin, tosin se vaatii enemmän työtä kuin Suomessa ja säännöt on tiukempia.
- Oon kyllästynyt koulupukuun, vaikka se alussa tuntuukin tosi siistiltä jutulta.
- Tyttökoulussa olo on aluksi outoa, mutta olen tottunut siihen ja saanut ehkä kavereitakin...
- ... mutta paikallisiin tutustuminen on vaikeampaa kuin vaihto-oppilaisiin, ja siksi mulla on enemmän vaihtareita kavereina kuin paikallisia.
- Irlantilaisten uskonnollisuus näkyy arjessa ainakin jossain määrin, mutta oon tottunut siihen jo enkä juurikaan kiinnitä siihen enää kummemmin huomiota.
- Tuun mokailemaan kielen kanssa ja tulemaan väärinymmärretyksi, mutta virheiden myötä opin enemmän nauramaan niille ja itselleni kuin häpeämään niitä.
- Vieraille ihmisille puhuminen on helpompaa ja siihen on pienempi kynnys kuin Suomessa. Mulle on toivottavasti kehittynyt myös jonkunlaiset small talk-taidot.
- Irlantilaiset syö paljon perunoita ja juo teetä, ja myös mun oma teenjuonti lisääntyy.
- Mulle tulee koti-ikävä ja kaipaan Suomesta moniakin juttuja. Arvostan Suomea ja omaa suomalaisuuttani eri tavalla kuin ennen vaihtoon lähtöä.
- Sää on tosi sateinen ja tuulinen.
- Osaan hoitaa asioitani itse ja itsenäistyn muutenkin.
- Rakastun Ennisiin ja Irlantiin ja siihen, miten vihreää siellä on.

Siinä nyt muutamia odotuksia, mitä mulle tuli näin äkkiseltään mieleen. Kiitos kun luit tämän postauksen ja toivottavasti tykkäsit!

20 PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ

Siitä on taas jonkin aikaa kun oon kirjoitellut, mutta täällä ollaan taas. Tää on enemmän tällanen pohdiskelupostaus kun sellainen, missä tulisi jotain uutta infoa, mutta tykkään itse ainakin lueskella muiden vaihtarien tuntemuksista. Mulla on tosiaan 20 päivää eli noin kolme viikkoa aikaa lähtöön ja olo on aika sekava.

Suurimmalla osalla mun kavereista alkaa koulu jo tällä viikolla ja se tuntuu jotenkin tosi hassulta ajatella, että muut palaa arkeen mutta mä en tule kokemaan sitä perus kouluarkea Suomessa vielä vuoteen. Tuntuu hassulta, kun huomaan kauhistelevani miten mun kaverit muuttavat eri paikkakunnille alottaessaan lukion vaikka ite oon muuttamassa lukuvuodeksi ihan eri maahan. Monet kysyy että jännittääkö jo ja sanovat jännittävänsä puolestani, muttei mua jännitä. En edes tajua, miten lähellä se lähtö oikeasti on, tajuan sen varmaan vasta lentokoneessa. Oon Irlannissa 281 päivää ja se tuntuu niin lyhyeltä ajalta, mutta toisaalta taas tajuan että sen aikana voi tapahtua vaikka mitä, ehdin kokea niin monia asioita ja puhua niin monelle uudelle ihmiselle sen aikana.

Mun pitäisi ehkä pikkuhiljaa alkaa miettimään pakkaamisia ja ostamaan tuliaisia ja asioita, joita vielä tarvitsisin matkaan. Kun pääsen tällä viikolla kotiin, mun pitää aloittaa lähtöön valmistautuminen kunnolla, jottei kaikki jää viime hetkeen (niin kuin mun asioilla on tapana jäädä). Oon lukenut ja seuraillut muiden vaihtareiden blogeja ja instagrameja, koska mun mielestä on tosi kiva seurata miten muiden vaihtovuosi etenee. Oon kanssa selaillut pakkauslistoja, mutta tuntuu silti etten saa mitään aikaan, koska ajattelen aina että onhan mulla tässä vielä tosi monta päivää jäljellä. Toisinaan taas tuntuu että päivät loppuu kesken.

Musta tuntuu kamalalta ajatella, että pian pitää myös sanoa kavereille heipat. Vaikka tavallaan tiedostan, ettei ne mihinkään mun vuoden aikana katoa, niin se hirvittää silti. Oon sanonut heipat jo muutamille ihmisille, esimerkiksi mun kummitädille ja hänen tyttärelleen, mun tädille ja kahdelle serkulle ja toisille isovanhemmille. Mun hyvä kaveri oli myös meidän mökillä kaksi yötä ja häntäkään en näe enää ennen lähtöä ja tulee ihan hirveä ikävä. Osa mun kavereista myös asuu niin kaukana, ettei saada oikein sovittua mitään tapaamista enää.

Oon nyt viimesimmän postauksen jälkeen esimerkiks käynyt Suomenlinnassa, josta suurin osa näistä kuvista on (kuvat by maiju). Olin myös mökillä, jossa muuten kaaduin portaissa ja nyt en pysty astumaan toisella jalalla, mutta ehkä tästä selvitään :D Kirjottelen nyt kylpylästä jossa ollaan kaksi yötä, koska mennään käymään Powerparkissa.

Oon jutellut viime päivinä myös aika paljon mun host-äidille ja mun host-perheen kahdelle aiemmalle vaihtarille, joista kumpikin on tosi mukavia. Mulla on tosi tervetullut olo ja vaikka mulla tuleekin ikävä Suomea ja mun kavereita täällä, en malta odottaa host-perheen tapaamista ja mun tulevaa vuotta Irlannissa.

Nyt alan nukkumaan, onnea kaikille koulujen alkuun! <3